Pohjaan asti, aikamiestä, pitkin johdattaa latuja Vaihtuu hetkeen elon henki, minne matka minua vie? Käyden kautta kaiken kiusan, nuoran, tätä pienemmän kutoman Leikkaa päivän viime hetken, eikä aamulla muistoina elä
Eilisen unhola Eilisen unhola Eilisen unhola
Luokseni vieraat hiipii Luonani luopuneiden talo Niin kuin teltta terhenessä Pohjalta ei voi pudota Luokseni vieraat hiipii Luonani luopuneiden talo Niin kuin teltta terhenessä Pohjalta ei voi pudota syvempään
Elävänä? Kun istun täällä ja hengitän, tiedän, ei kukaan minua etsi Kuolevana? Kun lepään täällä aikani jälkeen, ovat kaikki kuin tuttujani Elävänä? Olen käynyt sen tumman polun, jonka varsilla vankilat kasvaa Kuolevana? Olen juonut sen kumman ilon, joka aamulla kävelee vastaan Elävänä? Olen nähnyt ne tulevat haavat, jotka parkua tutuille tuottaa Kuolevana? Olen kironnut illan, joka murheeseen aina lisää juottaa
Luokseni vieraat hiipii Luonani luopuneiden talo Niin kuin teltta terhenessä Pohjalta ei voi pudota Luokseni vieraat hiipii Luonani luopuneiden talo Niin kuin teltta terhenessä Pohjalta ei voi pudota syvempään
Pohjalta syvempään!
Kaivan luilla vihlovilla aina tätä ikuista sarkaa Se on oja kaaduttavaksi, jonka yli eloni juoksen Kaivan luilla huutavilla kuin elo ilosta laulaa
Pohjalta ei voi pudota! Pohjalta Pohjalta ei voi pudota! Pohjalta
Pohjalta kukaan ei putoa! Pohjalta kukaan ei putoa! Pohjalta kukaan ei putoa! Pohjalta kukaan ei putoa! PohjaltaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
