Tuhannen kerran varhasella Pyytöön lähtö piukupakkasella Valkosarven viemänä Turkkipalttoon kiertynnä
Kivel' isol' salasella Pyytöonnet on aneltunna Verikarvat uhrattunna Kalloluut kaivettunna
Riistahirvas urahtelee Viimesen kerran avaa aistinsa Tunteakseen kuolon polton Erän kolkon kohtalon
Sysi korpin vietyhellä Korpeen kuusten reunahille Teuraskatse silminänsä Mieli miehen tappajana
Sieltä riekon siipien alta Pois tulen liekeistä Herra suurinkin vain nöyrä renki Puupalttoo kohta mustaa maan tomua Helkkyy helyt ja välkkyy kolikot, Mitäpä hankit maan povessa? Itse on tapettava korvesta liha Ja jokaisen haavansa nuoltava
Ei Korpi tartte pyytömiestä Niin kun pyytömies korpensa Ei ukko hakkaa pakkasella Ei jyrise mannut kuutamolla
Kivel' isol' salasella Pyytöonnet on aneltunna Verikarvat uhrattunna Kalloluut kaivettunnaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
