K / KLV / Kuljen aina kohti kuolemaa
Sinä nauroit. Sinä nauroit, kun osoitin kaukaista saarta kyyneleet silmissäni. Nauroit kun ylitimme veden. Vaikka kevät on vaihtumassa kesäksi, enkä palele enää, vaikka avaat sydämesi minulle kukkivan puun alla, tässä hämärässä huoneessa, kuljen aina kohti kuolemaa. Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |