Muistathan sen, lupauksen veljeys on ikuinen, niin pelkkää sanahelinää kuin jotain nähtävää, nurkan taakse aina jää,
Vääjäämätöntä kohti meet, jälkees jää vaan sielun sirpaleet, mihin menet ystävä, kauas riennät kai kun geenit lähtijän jo syntyessäs sait, ei selvää päämäärää, eteenpäin suunnaten, ystävät hiljaisuudesta katsoo kaivaten.
Ovi sulkeutuu, narahtaen tie nielaisee sut alas, tietäen et ymmärystä kaipaa et sääliä vain häviäjät syövät kädestä Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
