Hän kuilusta syvimmän kalliosuojan nousi, homo sapiens viimeinen Oli käyty sota, se rajoitettu Oli vapaus ja kunnia varmistettu ja nyt hän, mahtavin luomista luojan tutki tulosta voittonsa totaalisen
Jos säteilynkestävän suojavaatteen lyijy painoikin askelta horjuttaen vielä säiliö hetken happea antaa, käsi voipuva vieläkin asetta kantaa viirisalkona vahvimman oikeuden aatteen teräs uhkaava turvana turhuuden.
Puut pensaat, kukat, koko luomakunta yhä rikkoutumatta on paikallaan mutta yhtään ei ääntä, ei liikahdusta tämä maisema mykkä ja hiilenmusta on oudompi pahinta painajaisunta Voi voittaja, valtias varjojen maan
Pölynkuivina kymien mahtavain uomat sysihautoina merien syvänteet Maa kuonaksi kuortunut anturain alla Ahjo auringon mustalla taivahalla Poissa pilvet, usvat tuulien tuomat pois ilmojen sinet ja autereet
Ja ihmiset, ihmiset paikallansa hiljaa kuin kannoiltaan kaatuneet puut Ei haavoja, verta, ei valitusta vain karstan kuivat muumiot mustat Asut arkiset käärinliinoinansa auki huutoon viimeiseen vaienneet suut
Aseriisuntaneuvottelujen pöytään ei aihetta, voitto on lopullinen vielä säiliö hetken happea antaa käsi voittajan vieläkin asetta kantaa ja se nousee, kohteensa ainoan löytää sormi koukistuu kerran viimeisen
Yhä kiitää planeetta kuolemanmusta vuosimiljoonain aionit radallaan Ei muuttunut mikään, taas onhan täällä kuin alussa, pimeys syvyyden päällä Novat syttyy ja sammuu, ei kirjoitusta jää maailmankaikkeuden historiaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
