Maa alla jalkojen kuin sirpaleet
jotka käteeni viiltävät janan elämän
pirstoutuneen mua satuttaa
Revittyihin vaatteisiin kietoutunut
Kahleet elämän viitoittavat kulkijaa
Viekää pois tuo kuolema
Kirkas taivas meren yllä
syleillen sen avaruus
Korkeuksiin kauneus kohoten
Ei kukaan voisi meitä satuttaa
Ei nyt ei koskaan
Ja niin taakse jäivät päivät ilon sen sekunnin
kun pimeys nousi ylös kuohuistaan
Repi auki kaiken pahan jo pois menneen
Ei kukaan voi saada tuntemaan rakkautta
jos elämä jo kuollut on
Ei pilvilinnaa kestävää unelmaa
luoda päälle sortuvan maan
Alla taivaan särkynyt
Niin viaton yhä elossa
Niin repii sisäinen pimeys
Kyntensä taistoon teroittaen
Iskien miekkansa jäiseen maahan todistaen
Alkakoot vaikeudet väistykööt valkeus
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
