---

Itselleni kaivan hautaa
On aikaa huomiseen
kun viimeinen naula arkkuun isketään
Kuolema pahan palkaksi saa

Eilisen onni on tämän päivän ahdistus
Usvaan peittyy kirkas aamunkoi
Kait aikanaan tuo hyvä pahan korjaa,
vaikka niin voi vain olettaa

Suru ei lakkaa vaikka kuinka itken
Arvet piirtää mustaa maisemaa
Pakko tunnustaa, aika tullut on
Ei kuollut rakkaus auta jaksamaan

Viimeinen naula kanteen valkeaan
Maan alle painuen
Niin kuolee rakkaus tämän elämän
Syvää surua huokuen

Suru ei lakkaa vaikka verta syljen
Arvet valmiiksi saaneet maiseman

Itsestään kuollut, yksinäinen
On askel viimeinen päällä palaneen maan
Kuollut on rakkaus, lauseet lausuttu tuonelaan
Mullasta maaksi jäljet muuttuneet

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.