Ei näitä luita enää pakkanen kalva Leposija viimeinen, hanta vailla ristiä Ikuisesti vangittuna epäpyhään maahan Mausoleumini metsän alla piilossa Puiden juurissa arkkuni lahoaa Hautakammiooni ikiajoiksi sidottuna Vaikka liha on luistani irronnut Eivätkä silmäni enää näe valoa Ei kirottu sieluni rauhaa saa Vangittuna metsän mustaan poveen Kuuleeko kukaan huutoni syvyyksistä Olenko vain kaiku tyhjyydessä Onko nimetön hautani unohdettu Mätäneekö ruumiini vailla kaipaajaa Onko tämä se helvetti josta kerrotaan Onko sieluni tuomittu kadotukseen Olenko vain kaiku tyhjyydessä Eikö loppua koskaan tulekaan Läpi vuosisatojen olen vaeltanut Vain jäädäkseni unholaan Tuhat vuotta myöhemmin tässä makaan Sokea sieluni entisen elämän tuhkassa Puiden juurissa arkkuni lahoaa Hautakammiooni ikiajoiksi kahlehdittuna Kun ruumiini on enää pelkkää tuhkaa Ja ääneni vain kaiku menneisyydestä Loputon tuska vielä sieluani kalvaa Tämä painajainen ei lopu koskaan Muistaako kukaan mistä tulin Oliko elämä pelkkää silmänlumetta Muistaako kukaan tätä hautaa Olenko vain kaiku tyhjyydessäTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
