Keskellä yön pimeyttä
Varjon viittaan langennut
Kuule kuinka tuulet puhaltaa
Ees musta taivas avartaa
Paatoksella puisen purteni
Myrskyn keskellä matkaa
Milloin vuoret tulee näkyviin
Ja öinen ukonilma lakkaa
Perillä mua oottaa vanha ikuisuuden herra
Maassa joka iänpäivät ollut ikitalven turmelema
Silloin kuulee kutsun jostain kaukaa kantavan
Kutsuu mua luokseen, hänen tupaansa tulemahan
Toi ääni suuri öisen tähtitaivaan kannelta kaikuu taas
Joka myrksynsilmäs' sadeilman lakkaamaan saa
Mä hiiskumatta kuuntelin
Ei sanaakaan hukkaan lennä
Yö puoles' oli, ylikin
Kun vihdoin muistin mennä
Hän saatellen viel ovellaan
Puristaa kättäin iloissaan
Aika onpi asteleva tuohon hyiseen pahaan maahan
Jos' muinovuorten huipulla mä tietämyksein saatan
Mis elä ei edes jatuleiden jättiläiset
Jonka katto on kuin kuori, jäässä ollut ajat iäiset
Korkealla vuorten suojassa
Hipovi taivaankantta käsillänsä
Mist' muinoin noussut on suurin jumala
Mihin kuolleet viety lepäämään rauhaansa
Usvan alla lausuu vanhoja sanojaan
Kutsuu niillä tänne taikojaan
Mistä tänne toi ittes, ootko mua palveleva
Varjonviitta yltäni nyt häviää
Hän sen riuhtaisee, hävittää
Riekaleiksi se repeää
Sitten miekkansa mulle ojentaa
Sanoo mulle:
"Palaa vuorilta, upota miekka veteen"
"Olet valmis"
Olen valmis!
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
