Paloimme raivosta aikanaan
ja opimme iskuja antamaan
Muureja raastoimme kynsin hampain
jalat paljaina verissä päin
Henget ovat pitkään olleet jo vaiti
Kuohittu liha vain kaduilla mataa
ja huviaan julistaa hehkuvin rinnoin
Raatojen seassa on käyntimme vakaa
kun kuoleman nuotiton juhlava sävel
sokealle kuurolle maailmalle soi
Raskasta rumpua retuutamme
rantoja kohti muurien taa
missä kaksi ja kaksi pakenee neljää
ja mikään ei vaikuta mihinkään
Hylätty on hauraat maiset haasteet
Väistetty teuraiden maireat katseet
Harhainen raivo sielustamme vietiin
ja lempemme jäänyt kuin oopiumin tuhka
laupeiden huorien jalkojen juureen
Nuo kerubit itsekin eiliseen unohtuneet
siellä löysiä lihojaan liukkaita luitaan
aurinko armas hyväilee
Pimeydessä muuri periksi antoi
edessä aukesivat aavat rannat
Kuolemattomuuden rumpu sai vajota viimein
alati oleviin virtaaviin vesiin
Emme me kaatuneet aikanaan
Opimme kyyryssä kulkemaan
Ei näillä rannoilla vanhaa ystävää näy
hän kolikot silmillä toisaalla käy
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
