Sinä olet tuulessa hioutunut mies,
luoto jota laineet alati lyö
Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo,
jota kaupungin säihke syö
Sinä olet poika kuin pulpetin puu,
kannen alla viiltoja lapsuuden
Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo,
kanaverkkoa kellareiden
Sinun ihosi on totinen peitto,
jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla olet kosketusta vailla,
vapiseva mies
Sinussa on ontuva rintamamies,
isoisän viivaksi vaiennut suu
Ja se sirpale sielussa hankailee
kuin peritty hiljaisuus
Sinä olet poika ja kadonnut tie,
avainnauhan alla sun sydämes lyö
Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo,
hankia pakkasyön
Sinun ihosi on totinen peitto,
jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla olet kosketusta vailla,
vapiseva mies
Sinun ihosi on totinen peitto,
jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla olet kosketusta vailla,
vapiseva mies
Kosketusta vailla vapiseva mies
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
