Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan pois matkaavaa Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa, pois kulkevaa Haaveissansa uskonut ei että armaan vie, aaltojen tie Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa Kai merten myrskyt rantaan kantaa Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan Kun aallot onnen vain voi antaa
Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen, ve’een jäätyneen Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee, niin tuumailee Jäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teen Tien hälle teen Ettei polkuansa estä vedet viilenneet, tien hälle teen
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa Kai merten myrskyt rantaan kantaa Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan Kun aallot onnen vain voi antaa
Tietään raivaa ulapalle, tietään kotiin rakkaimmalle Horisontit kauas kantaa Vaan ei enää löydä rantaa
Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa Kai merten myrskyt rantaan kantaa Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan, kun aallot onnen vain voi antaa Laalalalaalalaala, laalaalaalaalaalaalaalaa, laalaalalaalaalaaa, laalaalaalaa, laalaalaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
