Tämä kylmä maa on meidät kasvattanut Hyytävän pohjatuulen alla elämästä uneksimme Tämä kylmä maa on meidät karaissut Ehkä karvaan todellisuuden hyväksymään
Vaan silti unessa kaukana poissa vaellamme Kentillä muinaisuuden kauniiden lehtojen Missä viherlehdot kuutamossa kieloja kukkii Missä harmaat muistot eloon heräävät
Kirkas on se taivas, tähtikirkas taivas Kuten lumi se kimaltaa, pakkasyössä Muinaisuuden unelmat kaukana poissa Unohduksen ehkä saamme kun me kuolemme
Sillä sitä toivoo sielu, ja henkeni tyhjä Mustassa maailmassa missä unelmatkin kuolee Pois, pois täältä tahdon kauas mennä Vaipua tuohon hiljaiseen talviyön uneen Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|