Kuinka monesti olenkaan herännyt kalvaaseen päivään Ja vihannut sen heikkoa haureutta Ei yksikään kauneutta rakastava voi hyväksyä Luojan rumaa irstautta
Viisas pöllö, ja muut yön eläimet Teidän kynsiinne luovutan minä lihani Olkoon sen kalman tuoksu minun messuni Hävityksen antaumus öinen sinfoniani
Kuinka monesti olenkaan ulvonut villipetojen kanssa Huutaen tuskassa hymnejä Sille, joka ikiyössä asustaa
Luomattoman Jumalan pauloissa Ei syvyydestä pois liikuta On kaikki luotu surua ja tuskaa Vain tyhjyydessä asuu totuus
Sielun kuolema Kadotus maailman harhoista Kuoreutuneen olennon tuho Ehdoton kieltäymys maailman saastasta
Kuin toukka, joka murtautuu ulos kuorestaan Nousten hengen rajattomaan maailmaan Laskeutuen kadotuksen kuiluun Olemattomuuden luomattomaan pisteeseen
Viimeisellä lepää henkeni kirkkaassa tähtein yössä Ja ihailee hiljaisuudessa Sen sanoinkuvaamatonta kauneutta
***
In the Snares of an Uncreated God
How many times I have awaken to a pale daylight And hated its week fragility No one who loves beauty can accept The vile ugliness of Ialdabaoth-Jehova
The wise Owl, and all the beasts of the Night Into your claws I give my flesh Let its smell of putrefaction be my Black Mass Devotion for desolation my nightly symphony
How many times I have howled together with wild beasts Screaming in pain hymns for the One that roams in eternal night
In the snares of an uncreated God Roaming in endless abyss Everything created is pain and suffering The truth lives only in Emptiness
Death of the Soul Damnation from the world Disembodiment Denial of filth
Like a larva that hatches out from its shell Ascending towards the infinite spirit world Descending into the abyss of perdition Into the uncreated point of nothingness
Finally, my spirit rests in the night of the stars Admiring in silence Its incomprehensible beautyTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.