Skaldiriimu kuolleen papin kallossa Kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa. Yhä useamman riimun aamunkoitto Todistaa, Mitä kylmempänä papisviha kasvaa saa.
Sulkakynän tarkat piirrot veressä Tuovat pelon esiin nykyihmisessä. Käsin vapisevin käy joku tutkimaan Mikä saakaan jonkun papin tappamaan?
Silmät saarnamiehen on nokittu Kuopistaan, Luuhun asti pureneet viillot Kasvoissaan Veriläikät lattialla, kynnet irrallaan, Vanha mies on ryöminyt, raapinut Kauhuissaan. Yhä vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa, Tanssii hiljaa savuttavan öljylampun Tahdissa. Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen Läheiseen, Pahaenteisenä katsoo yhä korppi Ihmiseen.
Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan Näki (pappi) mustan massan kuhisevan Ihollaan. Epätoivoissaan hän ryhtyi rukoukseen Joka hukkui vaientuen linnun Hyökkäykseen.
Jumalasi laupeuden Ei kuule avunhuutoja, Lepää usva pahuuden Yllänne vailla aukkojaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
