---

Verestä yö pettureiden,
yksi on tapettu miesi.

Asemiin, Pohjanmaan soturit,
lyö talvi surutta miestä.

Luopiot jään alle jäävät,
päälle jään kukaan ei meistä.

Jäästä hauta joukoilleni?
Petturit pelosta jäävät.

Ei vieri kivet kivusta,
ei paadet paloja itke.

Vaan itkee sen poika siellä,
sen kivellä kuoliaaksi.
Ei itke sukunsa marja
altansa kiven surua.

Huovi, mielensä veressä,
pakenijan kantapäillä.
Iskee, ei tyrehdy hurme,
ruumiit rantoja repivät.

Yö ruumisvedet väsytti,
aamu maille Murhasaaren.

Päivä pääsi alta jäitten,
kuu kumotti kehdon päälle.

Ei satoja surmattuna,
kymmenettä miestä lyöty.
Vaan tuhansia tapettu,
raadeltuna rinnoistansa.

Jää kantaa verensä painon,
ruumiita ei raivo kanna.
Jäätyy talven taistelusta,
sula pohjaan luut levolle.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.