Loviin lankeaa tietäjä, kulkija Mene niin kauas kuin vain kykenet ja siitä vielä kauemmaksi pelon, toiveen yli
Sinne minne sanat kielen eivät enää yllä Minuus, toiseus, avaruus, raivaa vielä tieltä Aika, matka, erillisyys; paina enää ei mieltä Siemenet totuuden löytyy kaikki sieltä
Loviin lankeaa, tietäjä, kulkija Tunne, järki, tahtotila myrskypilvet siirtää yhdeksi ne tulee ja uuden taivaan piirtää
Tilalle valtakunnan valheellisen, petollisen Hyvän ja pahan tuolle puolen Mielen, Sielun, Tuonen Todellisuuden rajapinta ehjäksi hajonneena kutsuu kaikki tänne Ikuisuus on nyt
Näyt kaikki varjoja luolien seinämissä ihmismielen syövereissä sielujen sopukoissa lepää kaiken alkulähde ilmestys näkymätön Silmä joka ainiaan itseään tuijottaa
Loviin lankeaa tietäjä, kulkija Kauas, kauas katoaa valhe, tuska, tämän maan Korkealle kohoaa, Valtias tämän maan Silmä joka ainiaan itseään tuijottaa
Loviin lankeaa tietäjä, kulkija Kauas, kauas katoaa valhe, tuska, tämän maan
Näyt kaikki varjoja luolien seinämissä ihmismielen syövereissä sielujen sopukoissa lepää kaiken alkulähde ilmestys näkymätön Silmä joka ainiaan itseään tuijottaa Kauas, kauas katoaa valhe, tuska, tämän maan Loviin lankeaa tietäjä, kulkija Korkealle kohoaa, Valtias tämän maan Silmä joka ainiaan itseään tuijottaaTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
