Talviyön henget meitä kutsuivat Ympärillä suuren tulen istuimme hiljaa Tuona yönä valo kuun loisti kirkkaammin kuin koskaan ennen Tuona yönä tulen sydän leimusi ja kertoi teoistamme
Kuollut kuu valaisee kasvomme niin kalpeat Pimeys kutsuu emmekä voi vastustaa Ikuinen avaruus oudot ovat tiesi
Talviyön henget meille puhuivat Suuren tulen tänne rakensimme salaa Havukruunut kulmillamme loitsien yön tyhjään kurotamme Tuhat vuotta salaisuutta vaalien Kuningasta odotamme
Ah, vain kerrottuna muisto säilyy halki vuosisatojen Loitsun sanat yössä syttyy kun valvoo yksin pakkanen Sanatonna valvoo näkymättä aavevarjot isien Talvenselän suurta taika-tulta jonka laittaa pojat pohjoisen
Kirkon kansa vaipuu tylsään uneen, peiton alle pelkäämään Säkenöivään yöhön voimme käydä, ja vanhan tulen sytyttää Puhukaa, oi talvenvarjon henget, tulen kutsuun vastatkaa Hirveät, oi talvenvarjon henget, oomme valmiit kuolemaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
