---

Lomasta puiden varjojen saavuit luokseni.
Hiljaisena kuin unohdus, kuin aaveet uniini.
Kylmänä kuin menneet aamut, lailla öisen kaipauksen vangitsit mut ikiyöhösi, sanatonna hiljaisuuteen.

Hylättynä mustaan yöhön, tuomittuna kulkemaan.
Lohdutonna iäisyyteen, yksinäiseen pimeyteen.

Äänesi kuin haudan takaa, ei päästä otteestaan.
Hyinen kuin kuollut marraskuu, loputon kuin talven yö.
Nämä aavemaiset hetket jatkuvat loputtomiin.
Ja vain kuoleva sydämeni tuntee kaipuusi.

Vain yön silmät näkevät kun ovet lukitaan.
Kun valot sammuvat ja vain pimeys jää.
Ja yksinäisyys vainoaa.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.