Usvaan, kuu katoaa usvaan, kuu katoaa taakse verhojen. Koskaan, ei enää koskaan, ei enää kuunaan valkene. Yön mustat sormet tavoittaa, saa aamun kiinni ja tuhoaa.
Kylmä sydämes, kuun kätkemä, ei tunne kauneutta vihreän maan. Vaan surun silmät yössä itkevät, ja murtuvat aina uudestaan.
Hämärässä unen lailla vaellamme päällä jäisen maan kauhun. Pitkään pimeässä tulemme palavat, kunnes loputtomaan murheeseen ne painuu...
Aaveet menneen huomisen tuijottaa iäisesti taaksepäin, kuin kaivaten. Tuleva on turhaa, ja hetken merkitys hajoaa tämän jatkuvan yön usvaan. Ette kaipaa rakkautta, se kerran vietiin pois; Lupasitte tuskissanne kostaa. Vaan kenen viittaa kannatte? Kelle valoit valas? Tyhjän kautta tyhjään kiroaa.
Kuin kuolleet Kuin kuolleet Kuun kätkemät, yksinäiset.
Te aaveet Te aaveet Aamun kajossa katoatte.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
