Olin pesästään tipautettu Paksu käenpoikanen Mietin mitä tulis musta Julmettu miehenroikale
Missä muualla kuin tiellä Rekka-repsikkana Missä äiti ei kiellä Jos lipsahtaa ruma sana
Siellä nielee kovikset Hikeä ja rasvaa Niillä hauikset Sekä parta kasvaa
Sieltä vasta vuoden päästä Kotiin soittaisin Kertoisin säästä Takaa kuudentuhannen mailin
Sitten lähdin matkaan Tie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren Ja vain levottoman veren Kohinan korvissani Mukana kuljetin matkallani
Ja parran kohisevan kasvun Kuulla sain viimein vuosien päästä Olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton Ei kotia, tietä vain, tiessä katse eloton
Entäs sitten jos kova karju lie Ei karjua pelkää asfalttitie Ei helpota yksinäisen taipaletta Että auto ei ymmärrä puhetta
Siispä palasin takas, perustin huoltiksen Seurani kohentui monin verroin Kun pojanklopeille kerroin Hurjia tarinoita Enkä kuunnellut äitien marinoita Joiden pojat lähti tielle Kun uskoi tarinoita Joihin uskon pian jo itsekin
Ja aina kun rekka ohi Asemani pyyhkäisee Vanha sydän hyppää kurkkuun Ja siellä se nyyhkäisee
Töötttööttööt, hyrrhyrrhyrr....Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
