He istuivat yhdessä puistonpenkillä katsoen kaunista lokakuun väreissä kylpevää iltaa viileää
ja he keskustelivat jostain hänen poskelleen valui kyynel menin lähemmäksi jotta kuulisin
olen odottanut niin kauan olen ollut niin eksyksissä kuin loputon suo, jonka läpi ajelehdin
hän sanoi olen aina surullinen toiselle kuulun mutta sinua aattelen olen aina surullinen
nyt he istuivat yhdessä puistonpenkillä vuosikausia toinen toistansa turhaan olivat he etsineet
he olivat kohdanneet sattumalta hän oli tuntenut kun jalkojen alta katosi maa eikä mikään palaisi ennalleen
hän sanoi olen aina surullinen toiselle kuulun mutta sinua aattelen olen aina surullinen
He istuivat yhdessä puistonpenkillä katsoen kaunista lokakuun väreissä kylpevää iltaa viileää
olen aina surullinen toiselle kuulun mutta sua aattelen olen aina surullinen olen aina surullinen olen aina surullinenTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
