Minä istuin kiitotien päähän. Jäin ihmettä katselemaan. Kone kaunis, kuin lentäjän luusta tehty, yllytti moottoreitaan. Minä ihailin villiä voimaa. Minä nöyristä lapsista nöyrin. Ja kun moottorit ampuivat sankarin matkaan, jäin seuraavaa odottamaan
Minä olin lentäjän poika Lähes sankari siis itsekkin Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut Vielä isäänikin paremmin
Minä nukahdin hallien varjoon unen kerosiinin katkuisen näin minä näin lentäjän huimapäisen ja varman syöksyvän ylöspäin ylöspäin läpi pilvien peiton kohti ilmailun historiaa jetin siivillä kuohui auringon kulta kun se irtosi otteesta maan
Lentokenttien aavoilla tuulee niin kuin ulapalla aution maan ja kiitotien päässä on taivaassa reikä ovi miltei mahdottomaanTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
