Hänen mysteereihinsä kietoutuen, tarkastelen kaikkeuden saloja. Elämän ja kuoleman ikuinen kiertokulku, läpi ajan, läpi maailman.
Kuin elämä kurkottuu kohti aurinkoa, kurkotun minä kohti kuoleman kylmyyttä. Puhdistakoon se minut ja tuhotkoon vuosituhansien verhot.
Kuin läpi aavikon ihminen valuu ajassa orjina riivaajien. Kuitenkin sisällä palaen Jumalten muinainen hehku.
Läpi pimeyden ja valon kuljen halki sisäisen temppelin käytäviä. Etsien avaimia herramme mysteerien.
Kun kietoutuvat kuu ja aurinko yhteen, kun valautuu sisälleni energia muinaisen tieteen, kun syleilen Mestarimme tulista muotoa, ja vannon ikuisen elämän valan, löydän avaimet mysteerien.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
