Olemassaolon suuret kysymykset,
ja niiden vastaukset,
hain sisäisestä universumistani.
Unohdettujen temppelien pölyiset kirjastot läpi kahlasin
Vaelsin hylätyn planeetan syksyn värjäämissä metsissä ja kuuntelin hiljaisuutta.
Kuolema valuu lävitseni.
Tuhoten.
Puhdistaen.
Synnyttäen.
Katselen horisonttiin ja auringonlaskun viime säteiden loisteessa meditoin.
Totuuden hyväksyn ja sen palavan silmän otsaani aukaisen.
Sumu on väistynyt.
Verhot aukaistu.
Turhuus tuhottu.
Sulaudun kosmiseen virtaan.
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. | 