PERKELE!
Niin kylmän viillon sydämessään tunsi hän
ja veret mustat vuodatti
niin musteni sen järven jää
kirkkaan taivaan tähtien alla niin kauniisti se kimaltaa
vaan kirkkain loiste kadonnut kun nyrkistä
miekka raukeaa
Pohjoisen taivaan kuun valo tiellämme opastaa
soturimme ovat hiljaa, kukaan ei sano sanaakaan.
Nähneet kuinka valkoinen noituus veljemme aseistaa
kädet ristii, kasteen saa ja huutaa:
"pakanat kuolkaa"
Ei ristin alla rauhaa saa, laitetaan teräs laulamaan
se suden lailla taistelee, ylivoimaa musertavaa
Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa. |
|
