En oikein osaa olla täälläkään Ei mitään sopivaa oo päälläkään Mitä muuta tekisin, ketä suutelisin Tuijottelisinko kotonani seinään Tv putosi niin uutisia ei nää Ne huomaa dekadentin taiteilijan Se juhliin onnensa hukkaan Piilotan introvertin vaiheilijan Laitan hatun, kun en koskaan kampaa tukkaa Lähden kotiin, mut jos uni ei tuukaan
On kello kahta vaille yksi Taas tää kääntyi selittelyksi Ja meitä yhtä vaille kaksi Ajatus tää jää lukemattomaksi Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu
En saanut pidettyä rakastajaa Se alkoi vähän liikaa rakastamaan Kun alkaa paljon tuntemaan Niin se saattaa satuttaa Enkä haluu enää yhtään osumaa Silti odotan sua, kuinka osuvaa Olisitko kuin ei kukaan muu Et samaan lauseeseen vois asettuu Kanssa niiden ihmisten Joita nyt jo välttelen Oisit odotuksen arvoinen Ja susta tarpeeksi mä saisi en
On kello kahta vaille yksi Taas tää kääntyi selittelyksi Ja meitä yhtä vaille kaksi Ajatus tää jää lukemattomaksi Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu
Lähden kävelylle aurinkoon Uskon moneen mutten taida uskoo kohtaloon Vielä vuosienkin päässä nään Saman naisen, joka etsiikin vain itseään Mut ei koskaan avaa silmiäänTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
