---

Raivos' tuli, leimuten lieskat
tuima tuli syömmeissäin
Kun tappion itäläiset toivat
ja virret tuonelan mielisämme
soivat

Iski mies jo miestä vasten,
huuhtoi hurme kuuraa soidess'
vasken, ylläm' koura epätoivon kaars vaikk'
soreapa on
sotaan kuolla

Ei rittänyt mahti, ei tahto takorautaa
vihamiestään murtamaan
Edessä ristin murtui kalpa vaipui uho unholaan
Eikä koto kuule tuskaisia huutojaan

Ja takaa tantereen, alta verimaan
Soitti tuoni kultaista kelloaan
Lauloi tuomion sävelensä, virret turmiostaan
Turjan tuulet, Hornan henget vainolasta vastaan

Jo valkenee mielisämme kaukainen ranta
loisto hämeen kelmeänä hohtaa
Mut kaatuneen sankarin sielu
Jo hiljalleen laskeutuu, kohti pimentolaa

Eikä koskaan, vapaita olla saa
joille jumalat kevään antaa
heitä idän varjo seuraa aina ikiaikain taa
Kauna kitkerämpi savua, nokea mustempaa

Tuovat jumalansa mukanaan

Vereen Hämäläiseen
peittyvi maa

Varjo itäinen talvessa hyytää
Taivahan lientävi myrskyisäm
Ja jylisten kaatuu
Hämeennientä päin

Taivaan tähdet peittää
kannen taivaan valot alleen
van kuuta kavahtaa
kelmeyttään ei allensa saa
Jäätynyt on kansi hangelle maan
verestä soturien satojen
ja uusi lumi peittää saa
jäätyneet sydämet allensa
Yö hopeinen siis
ei aamuruskossa kultaa
Kalpea on kalman liekki
Kuolon kourassa
Kavalassa!

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.