Maasta kerran esiin astui
Ylpeänä ylös nousi
Unholasta uljaana
Tuonelan tulokas
Pellot siitä täyttyivät
Kun järvi yli äyräiden
Tulvi tuoden Tuonelasta
Mukanansa mahtavan

Maa kylmänä on
Aurinko hautaansa vaipuu
Katkeruuden kädet
Kantavat tyhjyyden

Miekkansa nostatti
Vastaan keihäitä
Leikkas läpi, solmi solmut
Tuo Tuonen tulokas
Portin pahan aukaisi
Ja jätti kuolemaan
Nyt hetken rauhan ehkä saa
Jos portit suljetaan

Viiman varjo
Niin kylmä...
Ei sitä kestä ihminen
Heikko, hauras ihminen

Kylmä, kaunis katse
Yllä tuhotun kylän
Ei tuhkan keskeltä
Valo löydä kotiaan

Kalman kirous langetettu
Portti vahva lukittu
Arvet solmittu
Tuhotun kylän

Ja niin taas haudastansa
Tyhjä aurinko nousee
Ei tuhkan keskeltä
Valo löydä kotiaan

Ja nyt sulkeutuu
Ruosteinen portti
Tähän maailmaan
Joka uneen vaipuu

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.