Raukat rajani ratkenneet Taas lukittu paikalleen, Mutta minkä toimesta?
Toisen puolen muistosta Vielä kuona jäljellä Lihaan kaiverrettuna
Vihaan heikkouden tunnetta Ja sitä, kuinka pitkälle Se voi heittää varjonsa. Vaikka järkisyiden loisteella Sitä kuinka korventaa, Se ei suostu kuolemaan.
Kauniimpana elämänviiva kuin koskaan aiemmin, Hauraana mun käteni halkaisee Ja haipuu, mutta tuntuu.
Hautaan tämän elämänviivan Ja nyrkkiin puristan, Irti en halua päästää.
En tahdo koskaan nähdä Sen maahan virtaavan, Sillä tämä maa, vaikkei kukaan tunnusta, On huoria mustanaan - Jokaisella hintansa.
Kauniimpi kuin aiemmin, Elämänviiva hauraana käteni halkaisee Ja haipuu pois. Hautaan elämänviivan tiukasti nyrkkiini, Eikä korpit, käärmeet, torakat osaansa saada voi.
Kauniimpi kuin aiemmin, Elämänviiva hauraana käteni halkaisee Ja haipuu poisTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
