Kuuntelen hiljaisuuden keskellä Airutta lähestyvää kuin vanhaa ystävää, Haamuja Jostain menneisyydestä Tuhannen vuoden takaa vielä kohti kurkoittaa, Jäisin sormin sydäntä tavoittaa, Liittomme uudistaa.
Kootaan hetki seurausten Kylmin verettömin kasvoin, Auki revähtänein silmin, Kun rikki menneet ratkaisut Liittävät kätensä, syntyvät minussa uudelleen.
Tie helvettiin on päällystetty hyvillä ideoilla, Kauniilla kasvoilla. Ihminen on kertakäyttöinen, Vaikka me muuta luullaan, Sokeesti uskotaan Ja toivoon jokaiseen kahliudutaan Valheeksi vaistottuun.
Ei tullut minusta, Ei messiasta, Ei uhrilammasta.
Ei valon valtaamaa, Ei yöhön majakkaa, Ei mainittavaa.
Vaistoni enemmän rakentaa Varjoa kuin valoa, Kunnes kuolevatTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
