---

Kuultaa valo lomitseni, läpi paksun usvaverhon. Rikkoo hiljaisuuden, ääneni sisäiset, tämän hetken käytän viimein.

Tule taivas pilvetön ja kirkas, näytä suuruutesi, äärettömyys kauneutesi. Avain käärmeen suussa, kuolon jo kangistaman, tähän hetkeen asti seurassain.

Kuljen kohti viitoittamaasi tietä, portaita liekein päällystettyjä, tuhkaisia polkuja ohi myrkkykäärmeiden, läpi satojen nuolisateiden.

On matkani vihdoin alkanut, taival vasta auennut, käyn kohti nyt riimuja kuoleman, eteen tiedon alttarin, missä nousee päälle horisontin, valo kaukaa ajan takaa.

---

Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.