Sieltä mistä valokaan ei milloinkaan karkaa, sieltä minne aika katoaa. Kuolon portti kosminen, takaa loistaa kaukaisten tähtien, mustaan mereen avaruuden hukkuen.
Repeytyy materia, atomeiksi taas hajoaa, syvyyksiin, kuiluun mustaan vajoaa.
Sieltä mistä valokaan ei milloinkaan karkaa, sieltä minne aika katoaa. Kuolon portti kosminen, takaa loistaa kaukaisten tähtien, mustaan mereen avaruuden hukkuen.
Kaikuu henkäykset nuo viimeiset, hävityksen, läpi kaikkeuden. Minne häviää valon kajokin, siellä kuolema on suurin.
Leposijaksi tähtien, päätyvä hauta kosminen. Viimeinen taival materian, tie atomitason kuoleman.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
