Liitää haaskalinnut, siellä missä tuolloin kuljit, soi sävelet vireeltään alakuloiset. Loisti takaa aikojen ,valosi välistä tähtien, kohta jo kadoten talviyön laskevaan pimeyteen.
Kuoleman.. Avaimet.. Hallussasi.. Nyt matkaat..
Saa aurinko esiin voimasi, kuun valo etäinen viisautesi, ole johtava ääni pimeydessä, tähti kirkkain yöni pimetessä. Kuule kutsuni keskeltä tummien, revenneitten pilvien, juurelta portaitten kivisien, suojista tammipuun oksien.
Kuulen äänesi vaimean, varjoihin hakeutuvan. Näytä keskeltä tähtien, alku portaiden, tuli iäisyyden.
Siintää polku, tie usvainen, ikuisuus, takaa porttien
Yksi sana vaan, ja seuraan sinua, nyt täältä ain ikuisuuteen asti, olemaan ja kokemaan, kuolemaan alla tämän taivaan. Kiveen kaiverretut kirjaimet, saa siipesi alle tuulenvireen, kantaen läpi kuolleen taivaan, roihuten lailla kuusen palavan.
Kantautuu iskut siipien, liekeissä tyhjyyttä halkoen, näen jäljet nuo taivaankanteen, piirtyneet välille tähtien.
Haihtuu menneisyys, tuhoutuu tulevaisuus.
Pimeyteen iäksi jään, vangiksi avaruuden kylmän , palaneet siipesi saan, sytyttäen taas ne roihuamaan.
Palamaan tähdeksi taivaan.
Laillasi yössä taas loistamaan.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
