Alta taivaan, päältä maan, takaisin syvyyksiin, kadoten merien hautaan. Hautaan josta jälleen kumpuaa, tunne joka minut taas kiinni saa, se mieleni kietoo, vain vapauttaakseen sen, hiljennetyn pääni äänen.
Vihan joka kasvaa, vuodesta toiseen vahvistaa, juuriaan ihmistä kohtaan. Se maljan yli tulvii, kuohuu kuin vaahtopää, tunteet muut, se alleen peittää.
Se sade kasteeni huuhtoi, huuhtoi pois valheet, ja arvot väärät. Synnytti uudelleen, vapautti syyllisyydestä, olla tietoinen, oman maailmankuvansa rakentava ihminen.
Päättäen polustaan, päättäen oman taipaleensa päättävästä lopusta. Joka sulkee fyysisen elämänmuodon, avaa ikkunan, astraaliin maailmaan.Teksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
