Kortteleihin sokkeloisiin aikaan puolenpäivän tai myös illan suussa käy soittoniekat nuo. Haitari ja viulu epävireisinä häivän tullessansa laulajankin tuo. Ääni särkynyt ei pyydä palkkaa vaivan, ilmaiseksi aivan laulun aloittaa. Laulu yksinkertainen näin silloin kaikaa, kuulijoille kerraten mennyttä aikaa, laulu kahden pennosen mi onnen tuottaa, jos vain luottaa onnen lanttiin, ymmärtää. Laulun yksinkertaisen näin kuulee soivan, mieleen saa se nuoruuden niin unelmoivan, muistot ensirakkauden tuon kaikki voivan, laulu syömmen sopukoissa herättää. Tää vanha laulelma jo on, mut silti unohtumaton, on aina jossain ihminen, ken kuulee sen. Laulu laitakaupungin vain pennin kahden, sanoin yksinkertaisin soi taakse lahden, toivoen ja rakastain ja unelmoiden, sydämessään nuoruuden voi säilyttääTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
