Mä luin Einoa kesällä kerran Kun sun hahmosi vedessä näin Unen rannalla päivässä herran Kuulin äänesi mereltä päin Tuuli kääntyi viileäksi Nosti aallot kallioon Jotain tiesin päättyväksi Luisuin epätoivoon Sillä hetkellä mä tiesin: täältä poissa oot En koskaan enää saa sun ihoasi koskettaa
On linnut luomensa sulkeneet Rannoillaan virvat tuhkaksi hiipuneet Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet
Taivas viskoo jo talven lunta Onnen haudalle kukan mä vien En oo nähnyt mä kesästä unta Hanki sulki sen suvisen tien Aika kelloissa kun siirtyy Lumen alta paljastuu Nimes kultaisena piirtyy kiveen kaiverrettuun Liekki lyhdyssäni syttyy, tiedän, että tässä oot Mä jossain vielä saan sun ihoasi koskettaa
On linnut luomensa sulkeneet Rannoillaan virvat tuhkaksi hiipuneet Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet
Koskaan en enää mä saa... koskettaa
On linnut luomensa sulkeneet Rannoillaan virvat tuhkaksi hiipuneet Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet Rannoiltaan laivat matkalle lähteneetTeksty umieszczone na naszej stronie są własnością wytwórni, wykonawców, osób mających do nich prawa.
